– Se on luottamusta Jumalaan, mutta myös luottamuksen arvoisena olemista suhteessa seurakuntaan. Näin Sinikka Pulkkinen pohdiskelee 36-vuotista taivaltaan seurakunnan luottamushenkilönä.

Sinikka valittiin Kangaslammin seurakunnan kirkkovaltuuston jäseneksi ja puheenjohtajaksi vuonna 1986. Hän muistaa saaneensa usein vaaleissa aika paljon ääniä ja arvelee sen johtuvan siitä, että oli vanhainkodin johtajana melko tunnettu pienessä maaseutuyhteisössä. Kun Kangaslammin kunta liittyi osaksi Varkauden kaupunkia vuonna 2005 ja Kangaslammin ja Varkauden seurakunnat yhdistyivät, Sinikasta tuli liitoksen myötä perustetun Kangaslammin kappelineuvoston puheenjohtajan. Siinä tehtävässä hän toimi 13 vuotta.

– Kangaslammin seurakunnan aikoina päätökset tehtiin hyvin yksinmielisesti eikä äänestyksiä tarvittu. Samoin on Varkauden seurakunnan päätöksenteko tapahtunut hyvässä hengessä. Kiitollisena muistorikkaista vuosista on hyvä aika siirtyä sivuun.

Sinikka toivoo, että seurakuntalaiset asettuvat rohkeasti ehdokkaiksi tänä vuonna järjestettävissä seurakuntavaaleissa. Ihan uudet ihmisetkin.

– Ei kannata ajatella, että uskallanko. Kyllä uskallat, Sinikka vakuuttaa. Kaiken oppii. Uudet luottamushenkilöt perehdytetään tehtäviinsä. Tärkeintä on, että jaksaa paneutua ja olla kiinnostunut asioista sekä pitää itsestään hyvää huolta.

Voisiko hallinnossa säästää

Seurakunnan talous tulee tiukkenemaan tulevaisuudessa, koska seurakuntalaisia on joka vuosi vähemmän. Väestö ikääntyy, syntyvyys on kuolleisuutta pienempi ja muuttotappiota tulee. Vuositasolla jäsenmäärä vähenee noin 300 henkilöllä. Sinikka pohtii, että euroja saataisiin ehkä säästymään hallintoa ja byrokratiaa keventämällä. Mutta ne asiat ovat sitten uusien päättäjien käsissä.

– Onneksi seurakunnan talous vielä sen verran hyvässä kunnossa, että Kangaslammilla on vielä oma kirkko, joka täyttä ensi vuonna 50 vuotta. Oma kappeliseurakunta on yksi niistä tekijöistä ja toimijoista, jotka pitävät elämää yllä maaseudulla, Sinikka sanoo.

Alun perin vuonna 1896 valmistunut puukirkko paloi vuonna 1972. Uusi kirkko rakennettiin tilalle varsin nopeasti, kun se vihittiin käyttöön jo toukokuussa 1973.

Vapaaehtoistyö seurakunnassa jatkuu

Vaikka Sinikka jää pois luottamustehtävistä, hän ei aio jättäytyä vapaaehtoistoiminnasta. Hän luotsaa edelleen Ystävänkammari-toimintaa, joka kokoaa kyläläisiä mielenkiintoisten vieraiden ja kahvikupin äärelle kerran viikossa. Seurakunta tarjoaa toiminnalle tilat keskeltä Kangaslampia.

– Ihminen tarvitsee ympärilleen ystäviä, ihmisiä, joille on itselleenkin sattunut ja tapahtunut.

Oman pojan vakava sairastuminen nuorukaisena ja työ vanhustenhoidon parissa on antanut Sinikalle perspektiiviä ja avaran katseen ympäröiviin lähimmäisiin.

– Olemme kaikki samanlaisia Jumalan lapsia. Mielestäni kirkko menettää paljon tässä odotusaikana, kun se pohtii mitä esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisen kanssa pitäisi tehdä. Liian ahdas ei saisi olla kenellekään, ei kirkko eikä ihminen.

Juttu on julkaistu alunperin Kotiviestissä 19.5.2022.