– Vuonna 2022 tulee kuluneeksi 150 vuotta ensimmäisestä suomalaisesta diakoniavihkimyksestä. Diakonian virka on löytänyt vakaan paikkansa kirkossamme ja seurakuntiemme elämässä. Sen arvo ja merkitys tunnustetaan laajalti. Pitkäjänteinen työ seurakuntalaisten innostamiseksi diakonian vapaaehtoistehtäviin on tuottanut tulosta. Samalla se osoittaa, että diakonian virka on olemassa myös siksi, että huomaisimme diakonian kuuluvan jokaiselle kristitylle. Olemmehan jokainen Jeesuksen seuraajia, kirjoittaa arkkipiispa Tapio Luoma, kirkon diakonian 150 vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistussa Diakonian juhlalehdessä.

Diakonian juhlalehti muistuttaa, että seurakuntadiakonia on osoittanut elinvoimaisuutensa ja muutoskykynsä historiansa saatossa diakonian perustehtävän säilyessä aina samana: auttaa siellä, mihin muu apu ei yllä. Historiallisesti seurakuntadiakonia on paikantunut kunnan ja seurakunnan rajalle. Siinä on yhdistynyt ammatillinen terveydenhuolto ja sosiaalityö sekä kristillinen sielunhoito. Ensimmäiset koulutetut sairaanhoitajat Suomessa olivat diakonissalaitoksista valmistuneita diakonissoja. Suomen kirkon ensimmäinen diakonissa Matilda Hoffman vihittiin 1.9.1872 Viipurin diakonissalaitoksen palvelukseen. 

Varkauden seurakunnan vuosia 1932–1982 seuraavassa 50-vuotishistoriikissa todetaan, että kristillisyyteen kuuluu kaksi puolta: ”omien asioiden alituinen jättäminen Kristukselle ja lähimmäisten asioiden ottaminen omaksi huoleksi”. Diakoniatyö on ollut Ruukin seurakunnan samoin kuin Varkauden seurakunnankin työssä korostetusti esillä. Seurakunnan ensimmäisen, pitkäaikaisen kirkkoherra Kustaa Sarsan työssä se korostui lähetystyön ohella. Sarsa koki voimakasta sosiaalista, myös taloudellista vastuuta vähäosaisista seurakuntalaisista.

Kustaa Sarsan työstä ja elämästä Varkauden seurakunnan ensimmäisenä kirkkoherrana kertovassa kirjassa on mielenkiintoinen, diakoniatyön saralle tietyllä tavalla osuva katkelma liittyen Talvisotaan. Kirjassa kuvataan, miten miesten joutuminen sotaan aiheutti moneen perheeseen sosiaalisia ongelmia eikä Varkaudessa aikailtu niiden hoitamisessa. Seurakunnan ja järjestöjen edustajia kokoontui keskustelemaan avustustyön järjestämisestä kauppalantoimistoon. Perustettiin Vapaan Huollon Varkauden keskuksen toiminta, joka kesti koko sota-ajan. Puheenjohtajana toimi kirkkoherra Sarsa ja sihteerinä ja rahastonhoitajana kauppalan sosiaalitarkastaja Rauha Karvonen. Keskus hoiti rahan ja vaatteiden keräystä ja neuvoi kaatuneiden omaisia ja siirtoväkeä eläke- ja muiden papereiden laadinnassa. Vaatehuollon turvaamiseksi se piti yllä työtupaa. Keskus jakoi myös Varkauden kummikaupungin, Ruotsin Sandvikenin, lähettämät vaatevarat. Mukana olivat suojeluskunta, lotat, Martat, sosiaalidemokraattiset naisjärjestöt, Warkauden Työväenyhdistys, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Nuorten Kristillinen Yhdistys.

Kuopion hiippakunnan piispa Eino Sormunen vieraili Varkauden seurakunnassa vuonna 1946 tutustuakseen seurakunnan sosiaaliseen huoltoon, Sarsasta kertovan kirjan mukaan, sillä ”huoltotyö alkoi saada yhä laajenevaa merkitystä myös hiippakuntahallinnossa.” Itä- ja Pohjois-Suomen lapsiperheiden tilanne herätti huolta sodan ja hallavuosien jälkeen. Ensimmäiset Yhteisvastuu-talkoot järjestettiin kaikissa Suomen seurakunnissa vuonna 1950 kokonaistuoton ollessa noin 60 miljoonaa markkaa.

Seurakuntien diakoniatyö on aina ollut vahva osallisuuden mahdollistaja ja vapaaehtoistoiminnan organisoija. Vuonna 1892 Kuopion hiippakunnalle laadittiin seurakuntadiakoniaa koskevat säännöt ja 1927 Suomen kirkon ensimmäinen piispallinen diakonissan vihkimys toimitettiin Oulussa. Talvisodan jälkeen diakonissoja työskenteli siirtoväen avuksi perustetuissa tilapäisissä sairaaloissa ja kiertävinä sairaanhoitajina. Jatkosodan aikana diakonissoja työskenteli sotasairaaloissa sairaanhoitotehtävissä ja sielunhoitajina. Seurakuntatyössä 1940-luvun alkupuolella diakonissat keskittyivät kotisairaanhoitoon ja huoltotyöhön. Diakonissoille uutena työmuotona aloitettiin tyttö- ja poikakerhot. 

Miehet saivat mahdollisuuden opiskella diakonissaksi vuonna 1970. Ensimmäinen miesopiskelija valmistui kuusi vuotta myöhemmin. Tampereella avattiin Mummon Kammari 1989 ensimmäisenä vapaaehtoistyön keskuksena Suomessa. 1990-luvun lama toi seurakuntiin ruokapankit ja työttömien ruokailut sekä siirsi diakonian painopistettä muutoinkin taloudelliseen auttamiseen.

Ensimmäistä diakonian viran päivää vietettiin 1.9.2018 sisar Matildan vihkimyspäivän mukaisesti. Koronapandemian vuoksi 2020 diakonia siirtyi nopeasti muun seurakuntatyön tapaan digiaikaan. Myös Kirkon diakonian päivät pidettiin ensimmäistä kertaa verkkolähetyksenä.

Varkauden seurakunnan diakoniatyö on kouluttanut lähimmäispalvelun vapaaehtoisia vuodesta 1979. Warkauden Lehdessä (31.10.1979) kirjoitetaan, että Varkauden seurakunnan koulutukseen osallistui lähes 50 henkilöä. Myöhemmin perustettiin nyt jo ovensa sulkenut lähimmäisen kammari Toivontupa. Kangaslammilla toimii yhä Ystävän kammari, joka on avoinna vapaaehtoisvoimin. Työttömille on järjestetty Mopo-projekteja, marjaretkiä, ruokailuja, leiri- ja virkistyspäiviä. Vähävaraisille lapsiperheille on järjestettävät leirit ja etenkin retket ovat yhä suosittuja, niiden tarve ei ole vähentynyt. Erilaiset vertais- ja sururyhmät kokoavat ihmisiä vuosittain lohdutuksen ja toivon lähteille.

Menneinä vuosina diakoniatyölle leimallista olivat erilaisten ryhmien useamman päivän leirit. Romanileirejä järjestettiin yli 30 vuoden ajan. Kehitysvammaisten yön yli leirit ovat muutaman vuoden tauon jälkeen tehneet paluun. Nykyisin Varkauden seurakunnan diakoniatyöntekijät tekevät paljon yhteistyötä asiakkaiden palveluverkostossa. Leirejä ja retkiä ei ole unohdettu, ne ovat vain korkeintaan päivän mittaisia. Koska diakoniatyön tavoitteena on palvella niitä ja löytää heidät, joita muut palvelut eivät tavoita, asiakaskunta on usein sen verran huonokuntoista, ettei muutamaa tuntia pidempää tapahtumaa kannata järjestääkään.

Vaikka yhteiskunta on asteittain ottanut pääasiallisen vastuun sosiaali- ja terveydenhuollosta, on seurakunnalle jäänyt laaja työkenttä inhimillisen hädän lieventäjänä usein yhteistyössä kunnallisten viranomaisten kanssa. Kokonaan seurakunta ei ole luopunut taloudellisesta avunannostaankaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Varkauden seurakunnasta on avustettu taloudellisesti vähävaraisia varkautelaisia noin 50 000 -70 000 tuhannella eurolla vuosittain. Monet yhdistykset, yritykset ja yksityishenkilöt myös lahjoittavat diakoniatyön eteenpäin ohjattavaksi avustusvaroja etenkin joulun alla.

Vesa Moilanen

Lähteet:
Diakoniatyön juhlalehti. 2022. Diakoniatyöntekijöiden Liitto.
Mertanen, Heikki (toim.); Tuure, Riitta ja Juntunen, Elli: Varkauden seurakunta 1932-1982. 1981. Varkauden seurakunta.
Sarsa, Sakari: Kustaa Sarsa - Vakaumuksen mies ja sillanrakentaja. Piirteitä Varkauden seurakunnan ensimmäisen kirkkoherran elämänvaiheista. 1995. Varkauden ev.lut. seurakunta.
Yhteisvastuu – Historia. Viitattu 16.8.2022. https://www.yhteisvastuu.fi/yhteisvastuu/historia/