Uutisia

 

Messusta saa voimaa

7.10.2019 08.51

Erja ja Hannu käsikynkässä kirkonmutkassa Erja ja Hannu odottivat taksia kirkonmutkassa jumalanpalveluksen jälkeen.

Vanhustenpäivän messussa diakoniatyöntekijät kutsuivat laitoksissa asuvat vanhukset Pääkirkon avointen ovien yhteydessä järjestettäviin arkiehtoollisiin yhdessä avustajiensa kanssa.

– ­Tänään juhlitaan ikää, vanhuutta ja kokemusta. Tervetuloa erityisesti te, jotka koette, että olette ikäihmisiä, liturgina toiminut Niina Pehkonen tervehti kirkkoon saapuneita messun aluksi.

Vanhustenpäivän messussa saarnasi seurakuntapastori Arja Päivärinta. Vanhustenpäivä aloittaa Vanhustenviikon, jonka teemana tänä vuonna on varaudu vanhuuteen.

Arja kertoi kysyneensä eräältä vanhusten hoitolaitoksen työntekijältä, miten vanhuuteen kannattaa varautua. Työntekijä oli vastannut, pitämällä huolta ihmissuhteista ja siitä, ettet jää yksin.

Tämän päivän evankeliumitekstissä (Luuk.7:11-16) kerrotaan Nainin kaupungissa eläneestä leskiäidistä, jonka ainoa poika oli juuri kuollut.

– Me emme ehkä ole varautuneet vanhuuteen luottamalla siihen, että poikamme tai tyttäremme pitävät meistä huolta. Mutta aikana, jota evankeliumissa kuvataan, odotuksena oli, että lapset pitävät huolta vanhemmistaan näiden tullessa vanhaksi. Nyt tämä äiti oli jäänyt aivan yksin.

Luukas kirjoittaa Jeesuksen tunteneen sääliä leskiäitiä kohtaan.
– Ja me kun olemme hokeneet, että sääli on sairautta, Arja huomauttaa.
Jeesus lohduttaa äitiä sanomalla tälle, älä itke, ja herättää tämän ainoan pojan kuolleista.
– Minä olen ylösnousemus, minä olen elämä, sanoo Jeesus. Hänellä on valta herättää kuolleista. Harva tuossa Nainin kaupungissa ehkä ymmärsi, että tuohon kuolleen rinnalle tuli Jumala.
– Jeesus ei vain sääli kuolevaisia ja heikkoja. Hän tahtoo ja voi kantaa meidätkin kuolemamme yli.

Tämän sunnuntain tekstit kertovat elämän päättymisestä. Arja päättää saarnansa toivon sanoihin.
– Jos meillä ei olisi tällaista Vapahtajaa, miten meidän kävisi. Olemme matkalla maahan, mutta olemme myös hänen kädessään, matkalla kotiin. Tätä Jumala toivoo meille.
– Hän on lähettänyt ainoan poikansa. Tämä on kerrottu Raamatussa monin eri sanoin. Jeesuksen myötätuntoa todella tarvitaan meidän pelastukseksemme. Jumalan myötätunto, Jumala lupaa meille, olemme turvassa.

Niina johdattaa messuvieraat saarnan jälkeen esirukoukseen.
– Elävä kaikkivaltias Jumala, Sinua me rukoilemme. Tuomme kiitoksemme sinulle perheestämme ja kaikista läheisistämme. Anna meille sitä, mitä me tarvitsemme. Rukoilemme alkavan vanhusten viikon puolesta. Muistuta meitä pitämään huolta toisistamme. Jätämme itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme sinun käsiisi.

Johtava diakoniaviranhaltija Riitta Sulkko kutsui kirkkoon saapuneet kirkkokahveille.
– Ne vanhukset, jotka ovat diakoniatyönasiakkaita, ovat niitä, jotka tarvitsevat saattajan päästäkseen kirkkoon. Heidät kutsumme arkena, jolloin hoitolaitoksissa on enemmän henkilökuntaa paikalla, Pääkirkon avointen ovien yhteydessä järjestettävään ehtoollishetkeen.

Kirkkokahvien jälkeen kirkon mutkassa seisoo onnellisen näköinen pariskunta. Erja ja Hannu kertovat odottavansa taksia. Pariskunta asettautuu kuvaan käsikynkässä ja esittäytyvät vastanaineiksi.
– Kahdeksan vuotta ollaan oltu naimisissa, he kertovat hymyillen.
Tiedustelen, mitä heille jäi messusta päällimmäiseksi mieleen.
– Koko messu. Messusta saa voimaa, he sanovat melkein yhteen ääneen. 


Leena tekstinlukijana

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pirjo tarjoili kirkkokahvia

 

Kuvat ja teksti Tiia Klemettilä


Vanhustenpäivää on vietetty Suomessa lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina vuodesta 1954 lähtien. Päivä aloittaa vanhusten viikon. Tänä vuonna Vanhustenpäivän valtakunnallinen pääjuhla järjestetään Sodankylässä.

Lisätietoja Vanhustenpäivästä ja -viikosta: https://vtkl.fi/tapahtumat/vanhustenviikko

« Uutislistaukseen