Uutisia

 

Pekka Päivärinta siunattiin ansaituille eläkepäiville

28.10.2019 12.40

Pekka Päivärinta on työskennellyt Varkauden seurakunnassa vuodesta 1985. Viime sunnuntaina pääkirkon seurakuntasalissa vietettiin hänen eläkkeellelähtöjuhlaansa. Sitä ennen Pekka saarnasi viimeistä kertaa virassa ollessaan. 

Jumalanpalveluksen toimittamiseen osallistuneita rivissä sakastissa.

Laura Tanskanen, Jarkko Piippo, Pekka Päivärinta ja Niina Pehkonen kuvattuna sakastissa ennen jumalanpalvelusta.

Pekan lähtöjuhlaan osallistuneet tytöt kuvattuna pääkirkossa ennen jumalanpalveluksen alkua.

Helmiina Kauhanen, Liisu Lahtinen ja Ilona Vehmas olivat saapuneet kirkkoon siinä määrin hyvissä ajoin, että ehtivät käydä tervehtimässä Pekkaa sakastin puolella ennen messun alkua.

Anna-Maria soitti viulua urkuparvella.

Arja ja Pekka Päivärinnan tytär Anna-Maria soitti jumalanpalveluksessa alkusoittona Pekan lempivirren 271: Nyt kiitän riemuiten.

Urkuparvella.

Seurakuntamme kanttorit Riikka Tuura ja Tapani Majuri hoitivat esilaulun ja säestyksen kauniisti. 

Nuoret mukana messun valmistelussa. Puhujapönttö sijaitsee alttarin edessä.

Ilona Vehmas ja Kiia Vänttinen avustivat messussa tekstinlukijoina.

Lähtösaarna oli täynnä armon sanoja

Lähtösaarnansa aluksi Pekka halusi siirtyä paratiisiin. Havainnollistaakseen tilannetta hän nosti esiin sileät paperiarkit, vaaleanpunaisen ja vaaleansinisen. 

– Eihän Jumala niin ole sanonut... Käärme sai Aatamin ja Eevan epäilemään Jumalaa. Ihminen käpertyi sisään päin, Pekka sanoo samalla, kun puristaa värilliset arkit kahden perunan ympärille.

Vaaleansininen paperi ja vaaleanpunainen paperi perunan ympärille rutistettuna saarnatuolin reunalla.

– Ihmisellä on autonomia suhteessaan Jumalaan. Vaikka Jeesus tulisi luoksemme rautakangen kanssa...

Pekka nostaa esiin tumman rautakangen:

– Ja yrittäisi kääntää hautomomme auki, rautakanki siinä menisi mutkalle ennen kuin avautuisimme. Mikä sitten auttaa ihmistä, joka on käpertynyt omaan koloonsa? 

Pekka lainaa Ilmestyskirjan kolmanteen lukuun talletettua jaetta: "Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän."

– Kun ihmiselle tulee tarve raottaa kuortaan, Jeesus tulee luokse.

Pekka avaa paperit perunoiden ympäriltä. Arkit ovat rutussa. Arkit kuvaavat saarnassa ihmistä, joka on virheidensä ja syntiensä vuoksi epätäydellinen.

– Ihminen avautuessaan alkaa heijastaa Kristusta. Kun huomaamme virheemme ja ryppymme, meille tulee kiusaus lisätä pelastukseemme jotain. Ryhdymme parantelemaan itseämme. 

Pekka nostaa esiin silitysraudan. 

– Mutta se vain polttaa paperin. Jeesus ei halua lähteä kuhmujamme oikomaan. Raamattu kertoo Abrahamista, joka tuli vanhurskaaksi, joka pelastui, koska hän uskoi ja luotti Jumalan lupaukseen.

Pekka pitää esillä ryppyisiä vaaleanpunaista ja vaaleansinistä arkkia.

Seurakunta saa uskoa ja luottaa tuohon armoon joka päivä ja ottaa sen vastaan ehtoollisessa. Pekka kertoo, että Jumalan ihmeellinen armo on tullut hänelle itselleenkin tutuksi pikku hiljaa.

– Se on niin helppoa, se on niin vaikeaa.

Saarnansa lopuksi Pekka johdatti kirkkoväen rukoukseen.

– Rakas Jeesus, sinä teit meille pelastuksen aivan valmiiksi. Kiitämme sinua siitä, että meillä on tämä armo.

Ehtoollisen päätteeksi myös ehtoollista jakaneet työntekijät nauttivat ehtoollista.

Juhlajumalanpalvelusta dokumentoimassa oli myös Lahden muotoiluinstituutista valokuvauksen opiskelija Henri Airo.

Tunnollinen ja yllätyksellinen mies

Messun jälkeen esitettiin avoin kutsu osallistua lounaalle ja Pekan lähtöjuhlaan. Tarjolla oli lihakeittoa ja kasvisvaihtoehto, valmiiksi voidellut karjalanpiirakat ja pullakahvit. 

Pöydissä kävi iloinen puheenosorina. Käytävältä tavoitettu viestintätoimikunnan pitkäaikainen jäsen Erkki Siljanen (kuvassa alla) muistaa Pekan tunnollisena.

Erkki Siljanen harmaassa paidassaan.

– Pekka on uskaltanut puolustaa sitä, minkä hän on nähynyt hyvänä. Yhteistyö Pekan kanssa on sujunut hyvin. Pekalla ei varmasti ole ollut vihamiehiä, Erkki ja kameralta seurakuntasalin puolelle piiloon hakeutunut Jouko Airas sanovat.

Pariskunnan taustalla entisen kirkkoherran taulusta palanen.

Olemme pitäneet Pekan saarnoista. Hän on sanan puolustaja. Ei yritä vesittää sitä, mitä Raamatussa sanotaan, Leena ja Osmo Reinikainen (kuvassa oikealla) kertovat.

Osmo on tutustunut Pekkaan miesten saunapiirissä.

– Kun vaimon sisko sairastui, Pekka oli kyllä tukena ja oli aina valmis rukoilemaan, Osmo sanoo kiitollisena. 

Tapio ja Maijaliisa kahvittelemassa- Tapio ja Maijaliisa kertovat asuvansa melko lähellä Päivärintoja. 

– Aina kun nähdään käsipäivää sanotaan ja jotain juttua syntyy, pariskunta kertoo iloisena.

Vieressä istuva Maiju kertoo pitäneensä Pekan saarnoista.

– Ne ovat aina yllätyksellisiä.

 

Arkipyhiksen isä ja tärkeiden kokemusten mahdollistaja

Juhla alkoi entisten arkipyhisläisten lauluesityksillä Ystävä ja Entäpä jos.

– Laulut olivat syntyneet aikoinaan Arkipyhis-leireillä, nuorten naisten lauluryhmää johtanut Karoliina kertoo.

Entiset arkipyhisläiset rivissä pianon ääressä laulamassa.

Oona Pesonen, Helmiina Kauhanen, Liisu Lahtinen, Outi Kähkönen, Kiia Vänttinen ja Ilona Vehmas avasivat juhlan.

Karoliina pianon ääressä.

Pekan kummityttö Karoliina Keinänen säesti juhlassa Arkipyhiksen lauluja. Karoliina on myös säveltänyt laulut. 

Arkipyhis on nimitys video- ja musiikkipainotteisille lasten ja varhaisnuorten leireille, joita Pekka on yhdessä tiiminsä kanssa järjestänyt noin kymmenen vuoden ajan. 

– Pekka on antanut meille niin paljon hyvää. Haluamme kiittää häntä tällä tavalla, Helmiina sanoi ennen laulujen alkua.

Ilona lisäsi vielä laulujen jälkeen Pekan työn mahdollistaneen nuorten elämässä paljon sellaista, mikä olisi muuten jäänyt kokonaan kokematta.

Leirien aikana on syntynyt yhteensä noin 300 videota ja neljä cd-levyllistä musiikkikappaleita. Kaikki on suunniteltu ja toteutettu yhdessä lasten kanssa ja lasten ehdoilla.

Esimerkiksi työntekijöille ja luottamushenkilöille

Kirkkoherra Jarkko Piippo kertoi vähän kadehtineensakin sitä intohimoa, joka Pekalla on omaan työhönsä ollut. Jarkko muistelee erästäkin tilannetta, kun seitsemän minuuttia ennen jumalanpalveluksen alkua he olivat Pekan kanssa keskustelleet saarnatekstistä. Kävi ilmi, että Pekka oli valmistellut etukäteen saarnan toiseen tekstiin.

– Ei sitä kukaan muu kirkossa huomannut, että saarna oli valmisteltu neljässä minuutissa. Se oli parhaimpia kuulemiani saarnoja, Jarkko hehkuttaa.

Pekka istuu, Heikki Alanen puhumassa mikrofoniin.

Heikki Alanen kiittämässä Pekan esimerkillisyyttä.

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Heikki Alanen innostuu kehottamaan luottamushenkilöitä ja muita seurakunnan työntekijöitä ottamaan Pekasta mallia.

– Olet esimerkillinen siinä, miten uskollisesti osallistut jumalanpalveluksiin myös silloin, kun et ole toimitusvuorossa.

Myös seurakunnan työalojen edustajat, Varkauden helluntaiseurakunnan tervehdyksen tuonut Samuel Autio ja muutamat seurakuntalaiset kehuivat Pekan tapaa olla ja tehdä työtä. 

Tiina Taavitsainen Marimekon mekossa. Taustalla seurakunnan Pekalle lahjoittama Väinö Rouvisen taulu.

Tiina Taavitsainen kiittää Pekkaa turvallisuudesta ja yhteisistä työvuosista.

Riitta ja Pekka hymyilevät.

Johtava diakoniaviranhaltija Riitta Sulkko muisteli kiitollisena Pekan rauhallisuutta tiukoissa tilanteissa.

Helluntaiseurakunnan edustaja puhumassa mikrofoniin.

Varkauden helluntaiseurakunnan pastori Samuel Autio.

Pekka hymyilee Heikin kanssa muistoille.

Heikki kertoo kunnioittaneensa sitä, ettei Pekka ole koskaan yrittänyt väkisin muuttaa toisten mielipiteitä.

Riitta katsoo Pekkaa puhueessan.

Riitta Nieminen muisteli erästä lastenleiriä ja kuinka Pekka vastaili kaikkien lasten kysymyksiin tosi kauniisti.

Työntekijöistä koostuva kuoro lauloi paperista.

Työntekijöistä koostuva ryhmä lauloi Pekalle laulun Olet vapaa.

Heli halaa Pekkaa.

Diakoniatyöntekijä Heli Kylmänen antoi Pekalle halauksen kaikkien työntekijöiden puolesta.

Juhlassa oli esillä vain pintaraapaisu Pekan saavutuksista

Astioiden korjaamisen aikaan seurakuntasalissa keskustelut jatkuvat. Pekka ja Arja saavat mukaansa pöytiä koristaneet värikkäät ruusut. Värikäs on ollut Pekan työurakin.

Pekan läheinen ja pitkäaikainen työtoveri Valtteri Flankkumäki (kuvassa alla) muistuttaa, että juhlassa kuultiin vain pintaraapaisu Pekan saavutuksista.

– 1990-luvun puolivälin jälkeen kirjaston alakerrassa kokoontui parikin sataa nuorta Pekan iltoihin.

Valtteri hymyilee leveästi.

Valtteri työskenteli Varkauden seurakunnassa nuoristyönohjaajana silloin, kun Arja toimi ensimmäistä kesää kesäteologina ja Pekka rantautui Puurtilan seurakuntakodin laituriin.

– Kyllä heistä heti näki, että tässä on nyt jotain, Valtteri muistelee.

Pekka piilossa kukkien takana.

Arja pyytää Pekkaa laskemaan kukat alemmaksi.

Pekan kasvot hymyilevät. Arja-vaimon käsi olkapäällä.

– Minusta tämä on varmaankin haikeampaa, kuin Pekasta, Arja-vaimo toteaa ja ihailee puolisonsa taitoa suhtautua elämänmuutokseen. 

 

Teksti ja kuvat: Tiia Klemettilä

 

Voit tutustua Pekan luotsaaman Arkipyhiksen videoihin täällä.

 

 

« Uutislistaukseen