Seija Kotilaisen ensimmäiset istutukset seurakuntapuutarhurina olivat
pääkirkon sisäänkäyntiä reunustavat kotipihlajat. Kotipihlaja on Pohjois-
Savon maakuntakukka, mutta se ei ollut ainoa syy juuri pihlajan valikoi-
tumiseksi. Pihlaja on kaunis kaikkina vuodenaikoina.

– Etenkin nyt, kun ilmastonmuutoksen myötä talvet ovat leudompia,
pihlajan lehtiin tarttuva kuura on upean näköinen. Kesän kukinto on
kaunis valkoinen ja tuoksu on voimakas ja ihana, Seija kuvailee.

Lisäksi pihlajan keltaisesta punaiseen vaihtuva ruska tarjoaa ohikulkijoille
silmän ruokaa harmaimpinakin vuodenaikoina.

Eläkkeelle jäämisen lähestyessä Seija päätti istuttaa vielä viimeisen puun
surukuusen viereen Luttilan seurakuntatalon edustalle. Tällä kertaa
pylväspihlajan, joka on kapea, uljas ja korkeampi laji kotipihlajaan verrattuna.

– Se kasvaa symbolisesti taivasta kohden.

Seija istutti pihlajan Luttilan seurakuntatalon
edustalle ja piti samalla opetustuokion hautaus-
maan työntekijöille puun istutuksesta.

Lue Seijan haastattelu Kotiviestistä, joka ilmestyy
Warkauden Lehden välissä 8.10.2020.