Uutisia

Uutislistaukseen

Kirkkoon voi liittyä kasteen kautta aikuisenakin

Nuori nainen hymyilee pääkirkossa.
Kirkko on Saaralle paikka, josa hiljentään, jossa voi
kuunnella ja tutkailla elämää. "Kaste oli sinetti mun
valinnalle, että haluan olla osa kristittyjen yhteisöä
ja seurata Jumalaa."

Saara Kainulainen (28) mietti pitkään, missä hengellisessä yhteisössä tuntisi olevansa turvassa ja ajatustensa ja arvojensa kanssa kuin kotonaan. Lopulta evankelisluterilainen kirkko tuntui sellaiselta. Toisin kuin monet ikäpolvensa edustajat Saara kokee, että kirkon opettamaan uskoon on helppo sitoutua. Kirkkoon liittyminen ja kasteelle meneminen tulivat ajankohtaisiksi, kun Saara alkoi puolisonsa kanssa suunnitella kirkkohäitä.

Kirkkoon liittymisen ja kirkosta eroamisen syitä seurataan kirkossa säännöllisesti. Vuoden 2019 Gallup Ecclesiastica- kyselystä selvisi, että 15 vuotta täyttäneiden yleisin yksittäinen kirkkoon liittymisen syy oli kirkolliset toimitukset (42 prosentilla vastanneista). Seuraavaksi yleisimmät syyt liittyivät kirkollisen ja kristillisen perinteen arvostamiseen (30 %) ja kirkon roolin tärkeäksi kokemiseen suomalaisessa yhteiskunnassa (23 %).

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Veli-Matti Salminen arvioi, että tulevaisuudessa kirkkoon liittymisen syihin on odotettavissa muutoksia ainakin kirkollisten toimitusten osalta, koska entistä harvempi valitsee enää kirkollisen toimituksen.

– Samoin kulttuurikristillisyys, jossa perinteitä arvostetaan ilman vahvaa henkilökohtaista uskoa, on myös heikkenemässä nuoremmissa sukupolvissa. Tällöin on mahdollista, että kirkon yhteiskunnallinen rooli, auttamistyö ja toisaalta usko ja hengellisiin tarpeisiin vastaaminen nousevat tärkeämmiksi tekijöiksi kuin nykyään, Salminen pohtii.

Niin sanottu aikuiskaste on luterilaisessa perinteessä melko harvinainen sakramentin muoto, sillä tyypillisesti kirkkoon yhä liitytään noin kahden kuukauden ikäisenä. Varkauden seurakunnassa on kastettu 2000-luvulla kahdeksan täysi-ikäistä, 28 rippikouluikäistä ja 16 1-13-vuotiasta. Loput 2971 kasteesta olivat perinteisiä lapsikasteita. Päätös kirkkoon liittymisestä ja kasteen vastaanottamisesta on silloin lapsen vanhempien.

Kirkkoherra Jarkko Piippo kuvaa pienen vauvan kastetta kirkon opin mukaisesti pyhänä toimituksena, joka välittää Jumalan armoa. Kaste on ainutkertainen ja kantaa koko elämän. Ihminen saa luottaa hyvän Jumalan huolenpitoon kaikissa elämänsä vaiheissa.

– Kovin vähillä eväillä ihmislapsi tulee tähän maailmaan. Kasteessa Jumala kutsuu ihmisen nimeltä. Hänen puolestaan rukoillaan hänen läheistensä ympäröimänä.

Kahvikupissa risti.

Osa kirkon jäsenistä jättää lapsensa kastamatta ja perustelee sitä sillä, että lapsi saa myöhemmin valita itse, mihin ja miten uskoo. Perhe on silti yhä se paikka, jossa opitaan ihmisenä olemisen perustaitoja ja -arvoja. Uskonnollisten vanhempien lapset ovat todennäköisemmin uskonnollisia. Saaran kohdallakin on käynyt näin. Saaran vanhemmat eivät kuuluneet evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta olivat jäseninä toisessa kristillisessä kirkkokunnassa.

Veli-Matti Salmisen esiin nostama, kirkon nelivuotiskertomuksessakin (Uskonto arjessa ja juhlassa 2020) kuvattu, tutkimustulos uskonnollisuuden arvostuksen vähentymisestä 1980-luvun jälkeen syntyneiden keskuudessa herättää siis ymmärrettävästi huolta kirkon tulevaisuudesta.

Vuonna 2018 kaikista varkautelaisiksi syntyneistä lapsista 73 prosenttia kastettiin. Vielä vuonna 2010 osuus oli 87 prosenttia. Kirkkoon kuuluu (31.12.2020) noin 71 prosenttia varkautelaisista. Viime vuonna Kuopion hiippakunnan alueella 82 prosenttia kirkkoon kuuluvien lapsista kastettiin ja liitettiin kirkon jäseniksi, koko Suomessa osuus oli 76 prosenttia.

Ajatusta siitä, että lapsi saa itse päättää uskonnostaan Saara pitää kauniina, mutta kertoo lapsena surkutellessaan sitä, ettei häntä ollut kastettu. Tulevaisuudessa Saara aikoo viedä lapsensa kasteelle, sillä lapsi voi kirkon jäsenenäkin pohtia oma uskoaan ja vakaumustaan vapaasti.

– Minusta luterilainen tapa ajatella esimerkiksi kasteesta lahjana on ihana. Ihminen on hyväksytty juuri sellaisena kuin hän on. Se on helpottavaa.

 

Juttu on julkaistu alunperin seurakuntalehti Kotiviestissä 25.3.2021.
Teksti ja Saaran kuva: Tiia Klemettilä.

Fri May 07 09:43:00 EEST 2021