Uutisia

Uutislistaukseen

Tietokirjallisuus on ollut luotaamassa Jarkko Piipon elämän suuntaa

24.5.2022 13.52

Nainen ja mies pöydän ääressä.
Kirja-Varkauden Kirsti Lumiala haastatteli kirkkoherra Jarkko Piippoa Varkauden kirjastolla 10.5.2022.

 

Kirkkoherra Jarkko Piippo vieraili tiistaina 10.5. Varkauden kirjastossa kertomassa elämänsä kirjoista. Tilaisuus oli kirjallisuusyhdistys Kirja-Varkaus ry:n järjestämä. Kirsti Lumiala, Kirja-Varkauden hallituksen jäsen, haastatteli Piippoa.

Jarkko kertoo olleensa aina kiinnostunut kirjoista. Hänelle on jo lapsena luettu erilaisia kirjoja. Muistot palaavat ala-asteen opettaja Teuvo Tarvaiseen.

– Teuvo oli runomies, joka muisti valtavan määrän runoja.

Näistä Teuvo Tarvaisen runoista Jarkko kertoo erityisesti mieleen jääneen Uuno Kailaksen runon Pallokentällä. Tuo runo kosketti häntä ja on Jarkon mukaan toiminut myös johdatuksena hänen elämässään. Johdatuksena, jonka hän vasta myöhemmin ymmärsi.

Tiedonsaanti on ollut Jarkolle tärkeää, mikä näkyy myös hänen kirjavalinnoissaan. Kirjat ovat tietokirjoja.

Ensimmäiseksi Jarkko poimii kirjoistaan Metsästäjänoppaan. Halu päästä isän kanssa metsälle tarkoitti sitä, että hänen oli suoritettava metsästyskortti.

– Suoritin metsästyskortin 12-vuotiaana. Tämä oli tärkeä kirja kohti metsästysharrastusta.

Metsästysharrastukseen liittyvät myös seuraavat kirjat Haukkujen helinää ja Arma Fennica 2: Sotilasaseet.

– Erkki Tuomisen kirjoja luin pikkupoikana ja haaveilin, että pääsisinpä salomaille oman koiran kanssa.

Jarkko kertoo, että heidän perheessään on aina ollut koiria, lähinnä metsästyskoiria. 

– Isä opetti ensin ampumaan ja sitten kävelemään, hän vitsailee.

Aikuisenakin Jarkko on käynyt metsästämässä. Harrastukseen on aina liittynyt koirien kanssa eläminen. Hän miettii, että ehkä kyse onkin ollut enemmän koiraharrastuksesta kuin metsästysharrastuksesta.

– Monta monituista kertaa pupu tuli lähelle, mutta hyvin usein sanoin, että jatka matkaasi. Vasta sitten, kun on hyvin ajettu, voidaan palata asiaan uudelleen.

Matkalla kohti kutsumusammattia

– Olin aina halunnut olla eläinlääkäri. 

Pappisvirkaa Jarkko ei koe itse valinneensa missään vaiheessa. 

– Päinvastoin. Taistelin vastaan, hän kertoo. 

– Luojalleni puhuin, että näin hyviä eläinlääkäreitä ette löydä mistään, mutta hyviä pappeja on Suomi pullollaan.

Toisin kävi. Jarkko kokee, että Jumala on johdattanut hänet tielle, jossa hän nyt on.

– Jollain tavoin Jumala on valmistanut minua siihen, että Jarkko, ei eläinlääkäriksi. Pidä koiria ja nauti luonnosta, mutta sinun tehtäväsi on muualla.

Jarkko poimii seuraavaksi käteensä kirjan Periksi en anna: kuvia nuoren syöpäsairaan elämästä. Hän kertoo lukeneensa kirjan lukion loppuaikoina, valmistautuessaan ylioppilaskirjoituksiin. Hän kertoo kirjalla olleen suuren vaikutuksen elämässään.

– Koen sen Pyhän Hengen vaikutuksena.

Jumalan Pyhä Henki vaikutti siihen, että eläinlääkärin ammatti, josta hän oli haaveillut ja jonne hän oli halunnut, jäi pois. Jumala toi hänet nykyiseen tehtäväänsä.

Työssään pappina hän on ollut siunaamassa syöpäsairasta lasta ja ollut vakavasti sairaiden lasten kuolinvuoteella. 19-vuotiaana hän ei olisi uskonut, että niin käy. Myös kirja Mustat pallot: kertomuksia lapsen sairaudesta käsittelee niitä tuntoja, joita vanhemmat joutuvat käsittelemään huomatessaan, että lapsi ei parane.

Samaisena keväänä, kun hän kirjoitti ylioppilaaksi, hän haki opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan.

– Ajattelin, että kun en lue pääsykokeisiin, en sinne myöskään pääse. 

– Jos oikein muistan, yhtenä pääsykoekirjana oli Kaksitoista kirkkoisää

Jarkko oli ollut koko kesän töissä ja ajatteli pääsykoekysymykset saatuaan, ettei varmasti voisi päästä, koska oli niin huonosti valmistautunut. Toisin kuitenkin kävi. Yritys vastustaa Jumalan suunnitelmaa epäonnistui. Ne harvat kohdat, jotka hän oli lukenut, olivat pääsykokeessa ja opiskelupaikka aukesi.

Teologisessa tiedekunnassa opiskelut aloitettuaan Jarkko sanoo miettineensä myös oikeustiedettä. Laki ja oikeus kiinnosti. Hän haki oikeustieteisiin, mutta ei tullut valituksi. Seuraavana vuonna hän päätti lukea pääsykokeisiin kunnolla ja hankki pääsykoekirjat: Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään 1 ja 2. Pääsykokeet jäivät kuitenkin häneltä välistä.

– Tutustuminen ilmailumuseoon vei voiton, Jarkko kertoo hymyillen.

Pappi pitää kirjaa esillä.
Jarkko on tuonut näytille hyvin henkilökohtaisia kirjoja, joiden lukeminen on osoittautunut myöhemmin tärkeäksi.

 

Jarkko kertoo vuonna -94 sanoneensa ensimmäisen kerran tahdon. 

– Menimme naimisiin vaimoni kanssa Helsingin pitäjänkirkossa.

Tästä syystä vihkiraamattu on yksi Jarkon valitsemista kirkoista. Toisen kerran hän lausui tahdon, kun hänet vuonna 2000 vihittiin papiksi. 

Jarkolle tärkeitä kirjoja ovat myös Johdatus uuden testamentin kreikkaan ja Novum testamentum Greece.
 

– Teologian opintoihin kuului myös kieliä. Nämä opinnot oli suoritettava, muutoin en olisi tässä, Jarkko kertoo.

Yhtenä isona ja tärkeänä asiana Jarkko kokee papin työssä olleen myös sen, että hän on saanut tavata sotien veteraaneja ja jälleenrakennuksen sukupolvia.

– Arvostan heidän tekemäänsä työtä suunnattoman paljon. Ilman heitä emme olisi tässä nyt.

Tästä syystä viimeinen Jarkon valitsema kirja onkin Sotilaan virsikirja.

 

Jarkko Piipon Elämäni kirjat- kirjanäyttely oli esillä Varkauden kirjastossa 21.5. saakka.
Kirjat löytyvät Varkauden kirjaston valikoimista vihkiraamattua ja Sotilaan virsikirjaa lukuun ottamatta.

 

 

Teksti ja kuvat: Niina Kutvonen