Saattohoito on ympärivuorokautista hoitoa, johon osallistuu hoitohenkilökunnan lisäksi usein potilaan omaiset sekä joukko vapaaehtoisia.

– Joskus omaiset eivät voi olla lähellä kuolevaa rakastaan henkilökohtaisista syistä tai koska asuvat kaukana, Varkauden seurakunnan saattohoitovapaaehtoiset kertovat.

He ovat tavallisia ihmisiä. He tietävät, että kaikki me kuolemme kerran. Moni on tullut mukaan vapaaehtoistoimintaan saatettuaan oman läheisensä viimeiselle matkalle.

– Saattaessa kiire lakkaa. Viimeisenä potilaan sängynlaidalla on aina rauha.

Kaikkeen pitää varautua

Saattohoitovapaaehtoinen antaa oman läsnäolonsa. Vapaaehtoinen kuuntelee, juttelee, laulaa virren, lukee kirjaa, pitää kädestä, jos potilas niin haluaa. Vapaaehtoiset voivat toimia sekä potilaan että omaisten tukena. Jokainen kohtaaminen on erilainen. Joidenkin kanssa vitsaillaan, toisten kanssa vain odotetaan hiljaa.

– Pitää varautua siihenkin, että toiset saattavat käydä läpi lapsuudessa koettua nälkää, väkivaltaa tai muita traumoja.

Vapaaehtoisten kesken vallitsee luottamus ja kunnioitus. Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin vaikeiden tunteiden kanssa, joita suru ja menetykset väistämättä aiheuttavat.

– Meillä on ollut sellainen tapa, että ensimmäisen kerran ei mennä saattamaan yksin. Kysymys on sekä tehtävään perehdyttämisestä että kaikkien osapuolten turvallisuuden tunteesta.

Varkaudessa on hyvä saattohoidon tilanne

Hoitohenkilökunnan näkökulmasta saattohoito on oireiden lievitystä. Se on turvallisen ja jatkuvan hoitosuhteen sekä potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumisen varmistamista. Se on lähiverkoston huomioonottamista ja elämänlaadun maksimointia. Potilaan oireista kipua on helpointa hoitaa. Henkiseen kipuun ja kuolemanpelkoon ei ole olemassa muuta lääkettä kuin toisen ihmisen rauhoittava läheisyys.

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella saattohoidosta vastaavat paikalliset perusterveydenhuollon  yksiköt, joille Kuopion yliopistollinen sairaala antaa ympärivuorokautista tukea. Varkaudessa saattohoito voi tapahtua sairaalan kuntoutus- tai sisätauti-kirurgisella osastolla, tehostetussa palveluasumisyksikössä tai kotona. Päätöksen saattohoidosta tekee hoitava lääkäri tai useampi lääkäri yhdessä.

Varkauden kaupungin vt. sosiaali- ja terveysjohtaja Reetta Kettunen arvioi, että Varkaudessa saattohoito on hyvällä tasolla. 

– Lääkärit ja hoitohenkilökunta ovat aidosti kiinnostuneita saattohoidosta ja hoidon asiakaslähtöisyyden varmistamisesta.

Varkaudessa saattohoitovapaaehtoistoimintaa on järjestetty noin kymmenen vuoden ajan. Diakoniatyön koordinoimassa toiminnassa on tällä hetkellä 16 henkilöä. Vuodesta 2017 Varkaudessa on toiminut myös puolen kymmentä Pohjois-Savon Syöpäyhdistyksen koordinoimaa vapaaehtoista. Kettusen mukaan vapaaehtoisiin ollaan oltu tyytyväisiä.

Johtava diakoniaviranhaltija Riitta Sulkko kertoo, että vapaaehtoisille järjestetään säännöllisesti työnohjauksellisia vertaistukitapaamisia. Uudet vapaaehtoiset perehdytetään tehtävään huolellisesti.

– Myös me olemme järjestämässä uusille vapaaehtoisille peruskoulutuksen ensi keväänä, Anne Rautiainen Pohjois-Savon Syöpäyhdistyksestä vinkkaa.

Kohtaamisen tärkeä taito

Saattohoitovapaaehtoisen tärkein taito ja ominaisuus on ihmisen kohtaamisen taito. Samalla tavalla, kuin minkä tahansa ihmissuhteen alkaessa, saattohoitovapaaehtoisen ja potilaan suhde alkaa tutustumisesta. Yleensä vapaaehtoinen ei tiedä saatettavasta mitään ennen kuin avaa hänen huoneensa oven.

Uusia saattohoidon vapaaehtoisia toivotaan lisää. Jos kiinnostuit, voit olla yhteydessä Riitta Sulkkoon p. 040 541 1399
tai Anne Rautiaiseen p. 044 523 6996.

Lähteet ja lisätietoja saattohoidosta:

• Hänninen, Juha: Saattohoito. Potilaan ja omaisen opas. 1999.
• Varkauden sairaalan kuntoutusosasto. Viitattu 4.11.2020.
• Varkauden sairaalan kotisairaala. Viitattu 4.11.2020.
• Saata minut 2020. Pohjois-Savon Syöpäyhdistys ry. Viitattu 4.11.2020.
• Eskola, Meri: Terhokodin entinen johtaja, saattohoidon asiantuntija Juha Hänninen: Suomessa on meneillään terveydenhoidon huijaus. Apu 26.2.2018, verkkojulkaisu. Viitattu 3.11.2020.

Juttu on julkaistu alunperin Kotiviestissä 7 / 2020.
Teksti: Tiia Klemettilä.