Kun kesätyö jäi saamatta, välivuottaan Varkaudessa vanhempiensa luona viettänyt Niina Ollikainen päätti käyttää kesänsä tekemällä hyvää. Vapaaehtoistyo.fi -sivuston kautta Niina löysi Varkaudesta monia mielenkiintoisia tehtäviä.

Vapaaehtoistyo.fi on sivusto, jossa Varkauden kaupunki ja seurakunta sekä järjestöt ilmoittelevat avoinna olevista vapaaehtoistehtävistä. Tällä hetkellä tarjolla on useita seurakunnan vapaaehtoistehtäviä Kotiviestin äänilehden lukemisesta kolehdin kantamiseen, satunnaisesta vanhusten kauppa-avusta pyörätuolin työntäjään.

Niinan kokemuksen mukaan sivusto toimii hyvin ja tehtävään ilmoittautumislomake oli helppo täyttää. Lomakkeen lähettämisen jälkeen vapaaehtoiseen otetaan melko nopeasti yhteyttä ja hänet kutsutaan haastatteluun.

Vapaaehtoistyössä on mahdollista opetella uusia taitoja tai kokeilla olisiko jokin tietty ala itselle sopiva. Vapaaehtoistöistä ei saada palkkaa. Motivaationa toimii halu auttaa ja tehdä hyvää. Niina halusi kokeilla kirpputorilla työskentelyä ja pääsi myös ulkoilukaveriksi yhdelle ikäihmiselle. Hän koki päässeensä mukaan mahtavaan vapaaehtoisporukkaan.

– Käsitykseni vapaaehtoistyöstä on vahvistunut. Siinä ei motivoi raha tai tavoite hyötyä itse. Maailmaan tarvitaan hyviä tekoja. Meidän pitää huolehtia toisistamme. Hyvä mieli tulee siitä, kun autat toista. 

Diakoniatyöntekijä Ellen Väntti haastatteli Niinaa ja vaikuttui nuoren ihmisen asenteesta hyvän tekemiseen.

– Kyllä meille saa tulla tekemään lyhyitäkin keikkoja ja kokeilemaan, Ellen kannustaa ja muistuttaa, että monet vapaaehtoistehtävät perustuvat ihmissuhteeseen.

– On ymmärrettävää, etteivät kemiat välttämättä mene yksiin heti ensimmäisellä kerralla tai ensimmäisen ihmisen kanssa.

Niinalle vapaaehtoistyö seurakunnassa on vahvistanut käsitystä siitä, mitä hän haluaa tulevaisuudessa tehdä.

– Töitä ihmisten parissa. 

Haave tulee todennäköisesti käymään toteen, sillä kesän aikana Niina sai varmistuksen opiskelupaikasta ammattikorkeakoulusta sosiaali- ja terveysalalla.

Juttu on julkaistu alunperin Kotiviestissä 5 / 2020.
Teksti: Tiia Klemettilä.