– Hautajaiset ovat puhutteleva hetki. Siinä tilanteessa tulee mietittyä, että tämä elämä päättyy joskus, Markku Kujanpää sanoo. Hän on toiminut vapaaehtoisena arkunkantajana jo noin kymmenen vuoden ajan.

– Seurakunnasta otettiin yhteyttä Könönpellon miestenpiiriin, jota silloin veti Veli Lehmussaari, ja kysyttiin löytyisikö meistä kantajia. Muutamia on ollut mukana siitä saakka.

Tarve vapaaehtoisille arkunkantajille ei siis ole uusi, mutta kysyntää on toistaiseksi ollut koko ajan enemmän. Arkunkantajia kysytään seurakunnalta viikoittain. Syitä on monia. Saattoväki saattaa olla niin pieni, ettei sieltä löydy kantajia. Kaikki eivät jaksa tai pysty kantamaan arkkua. Joskus omaiset eivät pääse paikalle tai ovat niin liikuttuneessa tilassa, etteivät kykene kantamaan rakastaan hautaan.

Arkunkantaminen on viimeinen palvelus

Vapaaehtoiset arkunkantajat toimivat taustalla. Siunaustilaisuudessa he istuvat kirkon takaosassa, haudalla riisuvat hattunsa ja osallistuvat virren laulamiseen. Sitten he poistuvat paikalta. He kokevat tehtävänsä erityislaatuisena kunniatehtävänä.

– Omaisilla on niin paljon asioita, joita läheisen kuoltua täytyy hoitaa. On hyvä, että voi olla helpottamassa siinä, Janne Raak pohtii.

– Hautajaisissa menettäminen tulee konkreettiseksi. Ajattelen arkunkantamista palvelutehtävänä, jossa ihminen lasketaan lepoon. 

Myös Esa Rosvall kokee arkunkantamisen viimeisenä palveluna, oli kyseessä sitten isä, äiti tai tuntematon. Esa on ollut kantamassa yksinäisen ihmisen arkkua, kun saattoväkeä ei ollut.

– Olen herkkä luonteeltani. Tippa tulee silmään niissä tilanteissa. Joku jää aina kaipaamaan. Vapaaehtoiselle arkunkantajalle auttamisen halu on tärkeä piirre. Olen ajatellut tehdä tätä niin kauan kuin en ole itse kannettavana.

Riittävä kunto, rauhallisuus ja halu auttaa

Vapaaehtoisia arkunkantajia on seurakunnan tiedossa tällä hetkellä alle kymmenen. Enemmänkin voisi olla. Toimistosihteeri Satu Pehkonen tietää, että joskus omaiset miettivät tuhkahautausta arkkuhautauksen sijaan, koska kantajia ei ollut riittävästi.

Uudet vapaaehtoiset arkunkantajat ovatkin tervetulleita mukaan toimintaan eikä ilman perehdytystä kenenkään tarvitse tehtävään lähteä. Ylivahtimestari Susanna Keinänen, suntio Heikki Pekkarinen sekä toimistosihteeri Satu Pehkonen järjestävät marraskuussa perehdytystilaisuuden ja tutustumistuokion kaikille uusille ja nykyisille vapaaehtoisille arkunkantajille.

– Arkunkantajalla pitää olla riittävä kunto ja halua palvella. Rauhallisuudesta ei ole haittaa, Satu luettelee vapaaehtoiselle sopivia piirteitä.

Perehdytystilaisuudessa käydään läpi kaikki olennaiset asiat kantoliinan käsittelystä pukeutumiseen. Siellä on mahdollista esittää kysymyksiä ja keskustella.

Mukaan toimintaan voi ilmoittautua suoraan Jonnalle tekstiviestillä tai sähköpostilla:
p. 040 702 7748 tai jonna.tuovinen@evl.fi (yhteystiedot päivitetty 6.7.2022).

Juttu on julkaistu alunperin Kotiviestissä 6 / 2021.
Teksti: Tiia Klemettilä.