Uutisia

Uutislistaukseen

Kerhonohjaaja Raija: ”Toisten ihmisten läsnäolosta saa tavattoman paljon”

Nainen hymyilee ikkunan edessä.
Kuva: Tiia Klemettilä

Pari vuotta ennen eläkkeelle jäämistään Raija Räsänen osallistui seurakunnan ja Suomen Punaisen Ristin (SPR) yhteiselle ystäväkurssille. Kurssin myötä hän aloitti vapaaehtoistehtävissä molemmissa.

Seurakunnalla Raija ohjaa ikäihmisten kerhoa, joka kokoontuu joka toinen maanantai Hannun salissa. SPR:n kautta Raija on ystävä yhdelle varkautelaiselle ikäihmiselle kerrallaan ja toimii myös SPR:n ikäihmisten kerhon ohjaajana. SPR palkitsi Raijan kymmenvuotisesta vapaaehtoistyöstä ystäväpalvelussa pronssisella ansiomerkillä. Seurakunnan tavasta järjestää vuosittaisia vapaaehtoisten yhteisiä tapaamisia ja juhlia Raija on myös tykännyt.

Meillä on tosi mukavaa yhdessä

Kerhonohjaamisessa Raijasta parasta on se, että kaikki lähtevät kerhosta hyvällä mielellä.

– Kerhossa ketään ei vaienneta vaan kaikki saavat kertoa mielipiteensä. Jokaisella ihmisellä on tarve tulla kuulluksi, samalla tavalla minullakin.

Raijasta tuntuu, että vanhemmalla iällä monikaan asia ei ole enää sellainen, että viitsittäisiin olla kipakasti vastakkain. 

– Toisten ihmisten läsnäolosta saa tavattoman paljon. Tärkeää on ihmisten välinen vuorovaikutus sekä luottamus, joka syntyy ihmisten välille. 

Viime vuosina kerhotoiminta on kuitenkin supistunut. Koronapandemialla oli toki oma vaikutuksensa. Raija kuitenkin arvelee, että seuraava sukupolvi ei ehkä ole kiinnostunut keskustelukerhojen kaltaisesta toiminnasta ja toivoo, että luulo osoittautuisi vääräksi.

– Meillä on tosi mukavaa yhdessä. Voimme vapaasti keskustella kaikista asioista. Toisilta ihmisiltä oppii aina jotakin. Minusta on mukava kuunnella muita.

Kausittain ikäihmisten kerhojen osallistujamääriin vaikuttaa myös huono ilma. Se voi olla vanhuksille todellinen liikkumiseen vaikuttava ongelma, sillä kaatuminen liukkaalla tiellä voi olla hyvinkin kohtalokasta. Vapaaehtoistehtävistä ystäväpalvelun hyvä puoli on se, että huono sää ei vielä toistaiseksi vaikuta siihen pääseekö Raija tapaamiseen.

Lintuharrastus antaa iloa

Toisten huomioimisen Raija on oppinut jo lapsuudessaan. Raija muistaa, miten täti valmisti lounaan keskikoulua käyville Raijalle ja hänen sisaruksilleen. Siihen aikaan kouluruokailua ei vielä ollut.

– Lisäksi tätini opetti, miten tärkeää on huolehtia myös toisista. Täti eli pitkään naimattomana ja hoiti meitä kuin omia lapsiaan.

Yhä Raija ammentaa iloa ja voimia tiiviistä perheyhteisöstään. Yhdestätoista sisaruksesta yhdeksän on vielä elossa.

Iloa antaa myös lintujen elämän seuraaminen. Oman olohuoneen ikkunasta avautuu maisema sellaiseen pusikkoon ja risukkoon, jossa linnut viihtyvät.

– Olen nähnyt valtavat määrät keltasirkkuja, tiklejä, mustarastaita, tali- ja sinitiaisia. Tänä vuonna myös viherpeippoja ja hippiäisiä, Raija sanoo ja näyttää pöydällä lepäävää paksua lintukirjaa, josta harvinaisemmat yksilöt on hyvä tarkistaa. 

 

Juttu on julkaistu alunperin Kotiviestissä 2 / 2022.
Teksti: Tiia Klemettilä.

Thu Mar 31 16:32:00 EEST 2022