Diakoniksi vihityn tunnistaa paidan väristä ja koruista
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakonin viralla voidaan tarkoittaa joko palvelussuhdevirkaa seurakunnassa tai yhtä kirkon vihkimysviroista, joita ovat diakonian virka, pappisvirka, piispan virka. Diakonian vihkimyksen toimittaa sen hiippakunnan piispa, jonka alueella sijaitsevan seurakunnan palvelukseen vihittävä on valittu. Vihkimyksessä tulevilta diakoniaviranhaltijoilta kysytään tahtovatko he elää esimerkillisesti, palvella saamillaan armolahjoilla ihmisiä Jumalan kunniaksi, pysyä lujina uskossaan ja hoitaa diakonin virkaa Jumalan sanan ja kirkon tunnustuksen mukaisesti.
Vihkimyksen jälkeen diakoneilla on oikeus käyttää diakonin tai diakonissan viran tunnusmerkkejä koulutuksesta riippuen. Diakonissojen musta juhlapuku on vanhin diakoniaviran tunnuksista. Kaikilla diakonissalaitoksilla oli valmistuville diakonissoilleen omat puvut, myssyt ja merkit aina vuoteen 1966 saakka, jolloin hyväksyttiin yhä käytössä oleva kaikille diakonissoille yhteinen juhlapuku ja pätevyysmerkki. Pätevyysmerkissä on kuvattuna tutut kristinuskon symbolit, risti, sydän ja ankkuri. Puvun suunnitteli Riitta Immonen, merkin Anita Sarlin.
Diakonikoulutetut naiset käyttävät juhlatilanteissa väritykseltään vihreää pantapaitaa yhtenäisen hame- tai housupuvun kanssa. Miehet käyttävät vihreää tai sinistä virkapaitaa tumman puvun kanssa. Lisäksi käytetään öljylampun näköistä rintamerkkiä, jossa lukee ”Kantakaa toistenne kuormia, Gal. 6:2”.
Miehille tuli mahdollisuus valmistua diakonissoiksi 1970-luvulla. Vuonna 1985 miesten juhlapaidaksi vahvistettiin sininen virkapaita, jonka pääntiessä ja kalvosimissa on samalla tavalla valkoiset tereet, kuin diakonissojen juhlapuvussa. Vihreää virkapaitaa näkee kuitenkin käytössä sinistä yleisemmin. Vihreä paita on ollut diakonien virkapaidan värinä vuodesta 1955.
Vuonna 1995 suunniteltiin vielä diakoniariipus, jossa toistuvat diakonissan merkin tapaan uskon, toivon ja rakkauden symbolit. Diakoniariipuksen sydämet ovat avoimia. Avoimet sydämet kuvaavat sitä, miten ihminen näkyy sydämen läpi katsottaessa molempiin suuntiin – sekä diakoniatyöntekijä että ihminen, joka kohdataan. Riipuksen on suunnitellut Seppo Jukarainen.
Juttu on julkaistu Kotiviestissä 25.8.2022.
25.8.2022 12.59