Pyhäinpäivän aamuna 5.11.1939 kokoontui sankka joukko seurakuntalaisia Savon- ja Ahlströminkadun risteykseen rakennettuun Varkauden uuteen kirkkoon. Reilut kaksi vuotta kestäneet rakennustyöt oli saatu päätökseen, ja uusi seurakuntaelämän keskus seisoi nyt keskeisellä paikalla tehtaiden läheisyydessä paikkakunnan kahden valtakadun risteyksessä.

Varkauden kirkon valmistumista voidaan pitää seurakunnan itsenäistymisen huipentumana, mutta Varkauden monipolvinen tie itsenäiseksi seurakunnaksi oli alkanut jo paljon aiemmin. Pohjois-Savossa kahden läänin ja pitäjän rajalla sijainnut Varkaus oli muodostunut merkittäväksi teollisuuspaikkakunnaksi sen ruukin siirryttyä A. Ahlström osakeyhtiön hallintaan 1909. Warkauden lehden päätoimittaja Armas Emanuel Salmelainen kuvaili Varkautta 1900-luvun alussa: Niin on Varkauden ympäristössä muodostunut pikku palstoja ja kohonnut mäkitupa toisensa jälkeen. Näiden asukkaat, jotka suurimmalta osalta elävät tehtaan töistä, muodostavat oman omintakeisen yhdyskuntansa, joka luonnostaan lukeutuu tehdasalueeseen kuuluvaksi.

Varkaus kokonaisuudessaan kasvoi ja kehittyi tehtaan katveessa. Tehtaan välittömään läheisyyteen perustettiin oma ruukinseurakunta ruukin johtaja Paul Wahlin aloitteesta 1865. Ruukinseurakunta ei kuitenkaan ollut itsenäinen vaan osa laajaa Leppävirran seurakuntaa. Oman paikallisen ruukinseurakunnan syntymisellä oli kuitenkin suuri merkitys alueen ihmisille. Se takasi aiempaa paremmat mahdollisuudet osallistua hengelliseen elämään ja toteuttaa seurakunnalle silloin kuuluneita yhteiskunnallisia tehtäviä. Paikallinen ruukinseurakunta toimi myös osaltaan alueen ja sen ihmisten yhteenkuuluvuuden vahvistajana. Ruukinseurakunnan perustamisen myötä palkattiin Varkauteen oma pastori, jonka tehtäviin kuului kirkollisten tehtävien ohella koulutoimi.

Tehtaan laajenemisen vuosiin 1900-luvun alussa sijoittuu myös merkittäviä yhteiskunnallisia tapahtumia Suomen historiassa. Yhteiskunnallinen tilanne oli epävakaa ja nämä kuohut löivät myös Varkauden rannoilla. Tehtaanseurakunnalle erityisesti sisällissodan jälkeinen aika oli muutosten aikaa. Varkaudessa sisällissotaa ennen työskennellyt pastori Yrjö Kivioja erosi tehtävästään vedoten ristiriitaiseen asemaansa seurakunnan ja koulun johtajana. Pastorin lähdettyä tehtaanseurakunnan kirkollisesta elämästä huolehtivat emäseurakunnan Leppävirran papit ja kesästä 1918 lähtien tehtaan uusi saarnaaja Veikko Koivisto. Vaikka Koivisto ei työskennellyt paikkakunnalla pitkään, oli hänen työnsä merkittävä. Hänen myötään Varkauden hengellinen elämä alkoi saada uusia piirteitä, joita siivitti Koiviston kristillisyhteiskunnallinen ajattelu. Koivisto myös tutustutti nuoren teologin nimeltä Kustaa Sarsa Varkauteen. Tällä oli paikkakunnan kannalta pitkälle ulottuvat seuraukset.

Kustaa Sarsa oli kasvanut Tampereella. Hän oli saanut vaikutteita ajatteluunsa kristillisestä työväenliikkeestä, luterilaisesta rukoushuoneyhdistyksestä sekä Raittiusseura Liitosta. Hän kirjoitti ystävälleen Katri Aholle 1919: Minun elämäntehtäväni on: yhdistää sosialismi ja kristinusko, niin koettaa ydistää, ne kun ovat vieraantuneet toisistaan. Vaikka tehtävä toisten mielestä, sekä uskovien että sosialistien, on aivan turha vaiva ja mahdoton, niin minulla on sisäinen pakko yrittää. Tämä on elämäni keskeisin ajatus ja varsinainen sisältö. Sarsan työssä korostuivat setlementtiliikkeen perusteemat. Hän koki tehtäväkseen kutsua ihmisiä sanan ääreen ja näki evankelioimistyön rakentavan uskoa ihmismielissä. Samalla rakkauden ja oikeamielisuuden oli tultava osaksi ihmisten elämää. Tämä toteutui Sarsan mukaan yhteiskunnallisessa työssä ja kristillisessä lähimmäisenrakkaudessa. Seurakunnan perustyö, jumalanpalvelukset ja toimitukset olivat arkea.

Seurakuntalaiset kastoivat lapsensa, avioituivat ja hautasivat läheisensä kirkollisin menoin. Jumalanpalveluksia seurakunnassa oli joka sunnuntai, mutta ehtoollista järjestettiin edelleen vain muutaman kerran vuodessa. Seurakunnan vapaa toiminta oli keskittynyt Nuorten kristillisen yhdistyksen ympärille. Työ oli monipuolista: musiikkia, lastenryhmiä, matkoja, leirejä ja valtakunnallisille päiville osallistumista. Sarsa oli ottanut tehtäväkseen Varkauden pappina rakentaa siltaa seurakuntalaisten välille kristillisyhteiskunnallisella työotteella. Puolueettomana pysyminen ja kaikkien pappina oleminen vaati teollisuuspaikkakunnalla tasapainoilua.

Varkauden kunnallinen ja seurakunnallinen itsenäistyminen olivat kulkeneet käsi kädessä. Varkaudesta muodostui itsenäinen kauppala vuoden 1929 alussa. Kunnallinen itsenäistyminen joudutti myös seurakunnan itsenäistymistä. Tammikuussa 1932 aloitti Varkauden kauppalaseurakunta sen väkiluvun ollessa 9 412. Itsenäisen kauppalaseurakunnan perustaminen merkitsi uuden aikakauden alkua paikkakunnan kirkollisessa elämässä. Varkautelaiset saivat nyt itse päättää omista asioistaan, kehittää paikkakuntansa hengellistä elämää ja keskittää varansa tärkeiksi katsomiinsa hankkeisiin. Kauppalaseurakunnan itsenäistymisen jälkeen tuli perustaa seurakuntaan kirkkoherran paikka. Sarsa oli kaikista ajan haasteista huolimatta viihtynyt työssään tehtaanseurakunnassa. Moni toivoi hänestä Varkauden ensimmäistä kirkkoherraa, tosin vastustajiakin löytyi. Sarsan saama merkittävä kannatus kirkkoherranvaalissa kertoi hänen nauttimastaan suuresta luottamuksesta varkautelaisten keskuudessa.

Marraskuussa 1939 pidetyssä kirkon vihkimismessussa piispa Sormunen korosti yhteenkuuluvuutta ja yhteisen hyvän eteen toimimista. Hän korosti jokaisen ihmisen tärkeyttä sukupolvien ketjussa ja Jumalan huolenpitoa. Jeesus kutsuu luoksensa työtätekeväisiä. Hän kutsuu heitä sen vuoksi, ettei tarvitse tehdä jotakin erikoista voidakseen palvella Jumalaa, vaan juuri rehellinen, uskollinen työ on Jumalanpalvelusta. Tämä ajatus yhteydestä, koko seurakunnan palvelemisesta ja viisas ymmärrys yhteiskunnan ja kirkon vuorovaikutuksesta kuvaavat ruukinseurakunnan vaiheita vuosien saatossa. Piispan sanoma oli sama kuin mihin Varkauden koko seurakunnallinen työ oli vuosisadan alkupuoliskolla pyrkinyt: että he kaikki olisivat yhtä. Tämä toive konkretisoitui hetkeä myöhemmin Suomen ajauduttua sotaan.