Uutisia

Uutislistaukseen

Muistoja kiirastorstai-illasta

Leipä ja viini kädessä.
Kiirastorstaita vietetään ensimmäisen ehtoollisen muistopäivänä. Iltamessu on erittäin vaikuttava, sillä lopuksi alttari riisutaan koristeista, pöydälle laitetaan musta liina, urut vaikenevat ja valot sammuvat.

Kuljin hiljakseen jo hämärtyvässä illassa kohti kirkonmäkeä. Kirkonkellot kutsuivat kumahdellen minua ja monia muita. Tuhkakeskiviikosta alkanut katumusaika oli päättymässä. Alkamassa oli kiirastorstain messu.

Messu oli tuttu ja turvallinen. Urut pauhasivat ja kirkkokansa veisasi. Pappi puhui kuin suoraan sydämeeni ensimmäisestä ehtoollisesta. Hän kertoi, kuinka yhä tänäänkin ehtoollisella Jeesus tulee meitä lähelle. Leivässä ja viinissä Kristus itse on salatulla tavalla läsnä. Ehtoollinen on syntien anteeksiantamisen, toivon ja rohkeuden ja elämän ateria. Kysymys ei ole ymmärtämisestä, vaan osallisuudesta. 

Olin osa suurta salaisuutta polvistuessani ehtoollispöytään.

Ehtoollisen jälkeen messun luonne muuttui. Ilo ja riemu ehtoollisesta väistyivät. Katseeni kiinnittyi kahteentoista palavaan kynttilään alttarilla. Yksi kerrallaan kynttilät sammuivat kuvastaen opetuslapsia, jotka säntäsivät pimeään yöhön jättäen Jeesuksen yksin vangitsemisen hetkenä. 

Lukupulpetista kuului: Riisumme nyt alttarin Kristuksen kuolinpäivää varten.

Joku luki ääneen psalmia 22: 

Jumalani, Jumalani miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. 

Katsoin, kuinka alttari tyhjeni. Kukat, ehtoollisvälineet, Raamattu, kaikki vietiin pois. Alttari oli tyhjä, jopa alttariliinat vietiin.

Raskas psalmi teksti jatkoi resonoimista korvissani. 

Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani. Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!

Musta kangas verhosi alttarin kaiteineen pimeämmäksi kuin synkin yö. Täysin mustalla alttarilla paloi yksi ainokainen kynttilä kuvastamassa Jeesusta yksin hyljättynä.

Urut olivat vaiti. Suru tuntui. Valot alkoivat sammua. Kanttori aloitti parvelta laulaen virren:

Käy yrttitarhasta polku,
vie Golgatalle se.
On Hengen viitoittama
sen joka askele.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.

Hiljaisuuden vallitessa poistuin pimeästä kirkosta. 

Tänään Jeesus kavallettiin ja huomenna on Jeesuksen kuolinpäivä, huomasin miettiväni.

Tervetuloa kokemaan itse kiirastorstain unohtumaton tunnelma 6.4.2023 klo 18 Pääkirkkoon tai Kangaslammin kirkkoon.
 

28.3.2023 15.04