Kirkon 80-vuotisjuhla alkoi onnittelulaululla. Paljon onnea vaan ei ehtinyt päättyä, kun kirkonrotta heräsi saarnastuolista. Hän riensi alas esittelemään itsensä.

– Minun nimeni on François. Olen luonnostaan savolaista ja pariisilaista sukua.

Kirkonrotta juonsi koko juhlan. Harmaassa puvussaan se hyppeli kirkon etuosaa laidasta laitaan. Se kutsui henkilöitä kertomaan kirkon historiasta, rakentamisesta, huoltamisesta, kirkollisista toimituksista, mutta ennen kaikkea se halusi tehdä kaikista kohtaamistaan ihmisistä uusia ystäviään.

240 neliötä täyttä timanttia

Lavalle astellut kapteeni totesi kirkon nähneen 80-vuotisen kirkon nähneen alkuaikoinaan paljon surua. Hän kuvaili sota-ajan maanpuolustustahtoa vahvaksi ja muistutti, kuinka sota ja kirkko olivat yhdistäneet ihmisiä toisen maailmansodan aikaan.

Kapteeni (Kari Iivarinen).

Kirkonrotta ei malttanut pysyä nahoissaan, kun se huomasi "taiteilijaprofessori, professoritaiteilija Lennart Segerstrålen", ystävänsä. 

– Miksi et laittanut maalaamaasi freskoon omaa nimeäsi? rotta uteli.

– Tätä työtä ei olisi syntynyt ilman Jumalalta tullutta voimaa, Lennart vastaili kirkonrotalle maalisuti kädessään.

– Siinä on 240 neliömetriä täyttä timanttia, rotta ihasteli.

Lennart viimeistelemässä työtään (Urpo Häkkinen).

Lapset ja nuoret osallistuivat juhlaohjelmaan

Lapsikuoro Pisarat ilahduttivat yleisöä ja kirkonrottaa laulamalla Kirkonrotta- ja Kotikirkkolaulun.

– Sydämeni läpättää ja häntäni vipattaa, kirkonrotta hurmaantui lauluista.

Lapsikuoro Pisaroiden nuorimmat jäsenet esiintymässä juhlassa.

Liekö se ollut syynä siihen, että rotta polvistui "arvonneidon" eteen ja pyysi saada saattaa tämän alttarille.

– Olisitteko ikuinen ystäväni, se kysyi.

Arvonneito (Paula Boman) ja kirkonrotta.

Aamulla messussa tehtäväänsä siunatun nuorisotyöntekijä Elijas Kokon johtama nuorten bändi esiintyi juhlassa. Bändi säesti ja toimi esilaulajina yhteislauluissa Kirkossa ja Tulkoon tie. 

Rummuissa Elijas Kokko.

Pia, Satu ja Aada.

Eeli sähkökitarassa, Minttu bassossa ja Mira akustisessa kitarassa.

Freskoa on pesty piimällä ja ranskanleivällä

Puhujapöntöstä löytyi piimäpurkki ja ranskanleipäpussi. Kirkonrotta ei olisi voinut enemmän riemastua, vaikka ennättikin kertomaan, etteivät ne nyt ihan ole sen suurinta herkkua. Ilo loppui kuitenkin lyhyeen, kun kiinteistönhoitajaksi esittäytyvä Carita esti rotan herkuttelun.

– Eivät ne ole tarkoitettu syötäväksi. Kerrotaan, että niistä tehdyllä seoksella on aikoinaan puhdistettu freskoa.

Kiinteistönhoitaja (Carita Suhonen) estää kirkonrottaa juomasta piimää.

Myös Kuopion piispa ja Tynkkysen Olli onnittelivat

Juhlan lähestyessä loppuaan kirkonrotta ihmetteli, kun ei nykyistä kirkkoherraa näy missään.

– Hän on varmasti niissä hallinnollisissa tehtävissä. Pläräilemässä Suomen ajokoirayhdistyksen sivustolla etsimässä uutta koiraa.

Kirkonrotta heitti hyvästit pyörähdellen alttarin edessä. Pian sakastista asteli kirkkoherra Jarkko Piippo pahoitellen, ettei hallinnollisten tehtävien vuoksi päässyt aiemmin osallistumaan juhlaan. Sekös juhlaväkeä nauratti.

Piippo toi onnitteluterveiset entiseltä kirkkoherralta Olli Tynkkyseltä ja Kuopion hiippakunnan piispalta Jari Jolkkoselta.

– Kirkko on myös seurakunnan koti, jossa kolmiyhteinen Jumala puhuttelee, armahtaa, lohduttaa, ohjaa ja vahvistaa seurakuntaansa. Uskon ja rukoilen, että tässä tehtävässä Varkauden kirkko saa jatkossakin palvella seurakuntalaisiaan, Jolkkonen kirjoitti.

Tarkkasilmäisimmät voivat havaita mustan viiksen varjon kirkkoherran oikeassa poskessa.

Teksti ja kuvat Tiia Klemettilä