”Pieni liekki tänään syttyy
talven synkkään pimeyteen.
Pieni liekki valon antaa,
toivon tuikkeen sydämeen.”

Nurkan taakse vilahti jotain punaista, josta huokuu lämpö. Oliko se tonttu? Kirkkosalissa on erikoinen istumapaikka, mitä oikein tapahtuu? Kuuluu puhetta jouluun kuuluvista hahmoista, joulupukista ja poroista, seimeen syntyvästä Jeesuslapsesta. Ikkunoista kurkkivista tontuista, lumiukko-animaatiosta aattoaamuna. Joku kuitenkin puuttuu.

Kuka huolehtii, että pukilla on puhtaat vaatteet? Tai että tontuilla ei ole risaiset sukat? Entäpäs lämmin viltti ja eväät matkalle?

Hei, nythän se selvisi! Joulumuori! Kaikkien joulun hahmojen sydän ja huolehtija. Ja samassa valkeni istuinpaikan merkitys. Ei siihen olisi voinut istua kukaan muu. Kirkkosaliin laskeutui lämpö ja rakkaus joulumuorin saapuessa paikalle. Nyt on suuren kiitoksen paikka muorille kaikesta siitä työstä, mitä hän tekee muiden joulun eteen. Tämä on erityinen hetki, muorille levähtää vuosien kiireiden jälkeen.

”…Riemua on pelkkää,
hymyyn käypi suu.

Tuossa mökin Miina
kulkee kirkolle...”

Hei, mikä tuolla vilahti? Jotain harmaata. Ja ihan kuin olisi ollut häntä. Voisiko se olla? Kirkonrotta! Tarinoita hänestä kuulee, mutta koskaan ei näy. Nyt hän on siinä, ilmi elävänä. Onpa hauska nähdä!

- Minä tiedän miten tärkeää työtä sinä muori olet tehnyt! Se ei ole helppoa pitää huolta niin monista asioista! Minullakin on täällä monenlaisia askareita ja tiedän myös hyviä keinoja rentoutua, sanoi kirkonrotta.
- Minulla on sinulle tuomisiakin. Koska ansaitset vain parasta, on sinulle tässä luksusherkkuni, Luostarin Pro Salut-juustokimpale. Nautiskele tätä, kun sinulla on leppoisa herkutteluhetki omien rakkaidesi tai ystäviesi kanssa, kirkonrotta jatkoi.

Koska kirkonrotalla on paljon tehtävää kirkon salaisissa sopukoissa, hän poistui paikalta yhtä vikkelästi, kuin saapuikin, huikaten vielä mennessään:

- Ihanaa kuunnella teidän kaunista laulua!

” On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta.”

Joulukuvaelma näyttää erilaiselta urkuparvelta. Kertomus joulun tärkeimmästä lahjasta, Jeesuslapsen syntymästä. Lapsikuoro Pisarat ja kasvatustyö yhdessä loivat esityksen.

Ote Luukkaan evankeliumista.

” Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava
verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian
käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan
kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten
Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti
sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli
Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja
pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän
edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi
paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman,
suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja.
Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa
kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen
sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt
Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille
ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi
seimessä.”

Tunnelma on harras, mutta jotain on taas tapahtumassa. Tanssi? Kirkossa? Mikä tämän homman nimi oikein on? Ja miksi on tullut kesä talven keskelle?

- Kiitos kaikille laulusta ja tanssista! Olipa mukava liikkua vähän! Taivaan isä varmasti tykkää tuollaisista tontuista ja joulumuoreista, ja rotistakin, niin kuin hän pitää meistä ihmisistäkin. Jokainen teistä on Taivaan isälle erityinen ja rakas, kertoi Tiina.

Joulumuorihan on Paula! Topakka, toimelias, huomaavainen ja sydämellinen, aivan kuin joulumuorikin. Pitkän, yli 40 vuotta kestäneen työuran kasvatustyön parissa jälkeen muori pääsee vihdoin nauttimaan vapaapäivistään. Jättäen jälkeensä, Paulan, joulumuorin, kokoisen aukon työyhteisössä.

Oikein nautinnollisia eläkepäiviä, Paula Boman.

Teksti ja kuvat: Riina Karjalainen, Media-alan opiskelija, Savon ammattiopisto.