Varkauden seurakunnan virkaa tekeväksi varhaiskasvatuksen ohjaajaksi palkattu Sonja Nykyri on viettänyt ensimmäiset työpäivänsä ottaen selvää, mistä kaikesta tuleva työ koostuu ja siivoten kaappeja.

– Olen löytänyt täältä kaikenlaista, Sonja hymyilee ja näyttää muovipussia, jossa on muutaman vuoden takaisia Seela Sellan suunnittelemia Roosa-nauhoja.

Tällä hetkellä joulukuussa sosionomi (AMK), varhaiskasvatuksen opettajaksi valmistunut tuntee olevansa oikeassa paikassa.

– Kun lähdin opiskelemaan, en osannut kuvitella tällaista työtä olevan olemassa. Mutta kaikki Varkauteen muuttoa myöten tuntuu näin jälkeen päin johdatukselta.

Joku saattaa kutsua sitä johdatukseksi

Lukioikäisenä Sonja erosi kirkosta. Hän muistelee lämmöllä sen aikaista uskonnon opettajaansa, jonka kanssa kävi pitkiä keskustelua aiheesta. Luterilaisuus oli näyttäytynyt hänelle sellaisena, jossa ei voisi olla täysin oma itsensä. Erilaiset vaihtoehtokulttuurit kiinnostivat nuorta naista enemmän.

– Minulle oli tullut siihen aikaan kirkossa tosi ahdistunut olo. Uskoon, kirkkoon tai kirkosta pois ei voi pakottaa. Ihmisten tunteille ja henkilökohtaiselle kasvulle on annettava tilaa.

Mutta Varkauteen muutettuaan neljä vuotta sitten, Sonja etsi itselleen vapaaehtoistöitä.

– Löysin internetistä diakoniatyön vapaaehtoistehtäviä ja ne vaikuttivat monipuolisilta. Liityin myös messuavustajien WhatsApp-ryhmään

Joku saattaisi kutsua sitä johdatukseksikin.

Marian ilmestymispäivän messu vuonna 2018 on jäänyt Sonjalle lähtemättömästi mieleen. Häntä oli pyydetty messuun tekstinlukijaksi.

– Istuin hyvin edessä kirkon penkissä keskikäytävän vasemmalla puolella. Oli kaunis kevätpäivä. Aurinko paistoi tosi voimakkaasti sisään kirkon korkeista ikkunoista. Näin kuinka aurinko paistoi alttarille. Silloin minulle tuli vahva tunne, että minut kutsuttiin takaisin kirkkoon. Siihen ei liittynyt mitään muuta dramatiikkaa.

– Olin tehnyt omat suunnitelmani, mutta en tiennyt mitä huomispäivä toi tullessaan. Siitä olen kiitollinen.

Valintojen tekeminen vaatii rohkeutta

Sonja on miettinyt paljon, mitä omalle tarkoitukselleen antautuminen tarkoittaa.

– Ajattelen, että vaatii rohkeutta tehdä valintoja ja ratkaisuja sen mukaan, mikä tuntuu aidosti oikealta ja itselle sopivalta.

Rohkeus kuunnella itseään, omia toiveita ja tarpeita ovat asioita, joihin törmää usein etenkin sosiaalisessa mediassa. Nykyisin yläkouluikäiset ja lukiolaisnuoret joutuvat hyvin varhain pohtimaan, mikä ala olisi itselle oikea ja mitä sitten, jos valitseekin väärin.

– Olen tehnyt töitä 14-vuotiaasta lähtien. Ei sen ikäisenä vielä tiedä, mitä isona haluaa tehdä, mutta kokeilemalla oppii tuntemaan itseään. Nuorena suoritin monta ammattitutkintoa ja etsin omaa juttuani. Sain ihania ystäviä ja tosi paljon henkistä pääomaa.

Lapset ovat inspiroivia

Alun perin Sonjan ei pitänyt työskennellä lasten parissa, mutta sijaisuus päiväkodissa muutti hänen ajatuksiaan.

– Hoksasin, että lapsethan ovat aivan huikeita, fiksuja ja aitoja! Lasten kanssa työskentely antaa todella paljon, ja lapsilla on tuntosarvet paljon herkemmällä kuin meillä aikuisilla, ja heidän kanssaan ei voi eikä tarvitse vetää mitään rooleja.

– Tässä työssä minua innostaa ja kiinnostaa erityisesti ihmisten yhteen tuominen. Toivon, että jokainen tuntee olevansa tervetullut kirkon toimintoihin mukaan omana itsenään.