Varkauden sotainvalidien joukko pienenee nopeasti. Tällä hetkellä heitä on elossa yksi. Vielä kymmenen vuotta sitten eli 30 ja vuonna 2005 69 sotainvalidia. Riitta-Leena Heinonen on pitänyt kirjaa jäsenistöstä 1.12.2004 lähtien tultuaan Varkauden sotainvalidit ry:n sihteeriksi. Siihen saakka yhdistys oli kymmenen vuoden ajan ostanut toimistopalvelut Varkauden seurakunnalta.

Heinosen tärkein tehtävä sihteerinä on ollut jäsenhuolto. Hän arvioi, että yli puolet työajasta on kulunut jäsenistön edunvalvontaan ja loput virkistystoiminnan järjestämiseen. Työ alkoi lakikurssilla.

– Eihän siinä kaikkea opi. Työ on ollut jatkuvaa opiskelua ja verkostoitumista. Koen olevani etuoikeutettu, että olen saanut olla tässä mukana.

Sotainvalidien parissa tehtävää työtä säätelee sotilasvammalaki (1948/404), jota on muutettu sen voimaantulon jälkeen yli 60 kertaa.

Lain mukaan vamma-asteesta riippuen sotainvalidit voivat saada erilaisia tarvitsemiaan palveluita, esimerkiksi sairaanhoidon ja koti- tai asumispalveluita. Puolisoiden ja leskien tuet ovat riippuvaisia puolison vammaprosentista, samoin valtion maksama huoltoeläke. Etuuksia ei makseta automaattisesti, vaan ne on pitänyt erikseen anoa.

Puolisojäseniä on elossa huomattavasti enemmän kuin sotainvalideja, tällä hetkellä 22 leskeä.

– Joillakin heistä on myös oma veteraanitunnus.

– Tehtävänäni on ollut anoa ja valvoa, että sekä osaston varsinaiset jäsenet että puolisojäsenet saavat kaikki ne etuudet, joihin he ovat oikeutettuja.

Sotainvalidien veljesliitto perustettiin 18.8.1940.

– Marsalkka Mannerheim puhui talvisodan päätyttyä sotainvalideille ja totesi: Teitä ei voi kukaan auttaa, teidän pitää auttaa itse itseänne. Sitä varten valtakunnallinen Veljesliitto perustettiin.

Varkauden osasto perustettiin jo 15.9.1940, ja se on maan kuudenneksi vanhin osasto. Valtakunnan ensimmäiset sotainvalidien työllistämiskoulutukset järjestettiin Varkauden tehtailla. 

– Sotainvalideja ryhdyttiin kouluttamaan pian sodan jälkeen, koska monet heistä eivät kyenneet vammansa vuoksi entisiin tehtäviinsä tai olivat joutuneet sotaan niin nuorina, etteivät olleet ehtineet hankkia ammattikoulutusta. Monet lähtivät puolustamaan isänmaata nykylukiolaisten ikäisinä ja olivat palatessaan 23-27-vuotiaita.

– Liki kaikilla varkautelaisilla sotainvalideilla oli työura vammatutumisen jälkeen. Eivät he halunneet olla yhteiskunnan elätettävinä.

Sotainvalidien Veljesliiton valtakunnallinen naisjärjestö perustettiin 1953. Varkaudessa naisjaosto oli ollut olemassa jo vuodesta 1945.

– Naisjaoston ensimmäinen tehtävä oli kerätä varoja vammautuneiden perheille. Oli viljakeräyksiä, arpajaisia, iltamia, äitienpäivälounaita, tanssiaisia, piirakka- ja joululaatikkotalkoita. Täällä (Varkaudessa) on aina tajuttu naisten merkitys. Miehet ja naiset ovat alusta asti toimineet yhdessä.

Kun valtakunnallisen sääntömuutoksen myötä vuonna 2005 puolisojäsenyys tuli mahdolliseksi, naisjaosto lakkautettiin Varkaudessa ensimmäisten joukossa; ja puolisot ja lesket otettiin Varkauden sotainvalidit ry:n puolisojäseniksi. Naiset jatkoivat kerhotoimintaansa viime marraskuun loppuun asti joka toinen viikko.

- Varkauden sotainvalidit ry teki sääntöjensä mukaisen lopettamispäätöksen 18.2.2021.
- Osaston jäsenet siirtyvät 1.4.2021 lukien Sotainvalidien Veljesliiton Suur-Savon piirin henkilöjäseniksi.
- Osaston jäljellä olevat varat siirtyvät Suur-Savon piirille. Ne tullaan käyttämään varkautelaisten puolisojäsenten tarpeisiin.
- Arkisto luovutetaan kansallisarkiston Mikkelin toimipisteeseen (ent. Mikkelin Maakunta-arkisto).
- Lukuisat palkinnot, kirjat ja mitalit jäävät vanhassa pappilassa sijaitsevaan perinnehuoneeseen (Savontie 3).
 

Juttu on julkaistu alunperin seurakuntalehti Kotiviestissä 25.3.2021.
​​​​​​​Teksti ja kuva: Tiia Klemettilä.